20.3. Tämä juttu on oodi ja ylistys vanhoille Nokia matkapuhelimille. Hommasin ensimmäisen matkapuhelimeni muistaakseni joulukuussa 1996. Ensimmäinen silloisesta Mäkitorppa nimisestä liikkeestä hommaamani puhelin oli malliltaan Nokia 1611. Tietenkin silloisella Radiolinjan liittymällä. Minulla oli alunperin radiolinjan freetime-liittymä, josta puhelut päiväsaikaan maksoivat muistaakseni lähemmäs 3 markkaa minuutilta, eli 50 senttiä :). Illalla kello 18 jälkeen sai puhua sitten alle markan minuuttihintaan.
Puhelin oli melko painava ja isokokoinen. Vuonna 2000 ostin puhelimeen uuden akun ja jatkoin puhelimen käyttöä toisenkin akun loppumiseen, vuoteen 2004 asti.
Tämän jälkeen sain jostakin 3320 puhelimen joka oli minulla noin vuoden verran. Sitten vuonna 2005 hommasin Motorolan puhelimen, mutta tämä hajosi minulla noin vuodessa. Puhelimen latausreikä oli jotenkin kulunut ja löystynyt eikä ihan ehjälläkään laturilla pystynyt lataamaan enää puhelinta.
Nykyisen puhelimeni Nokia 6630, joka tunnetaan myös nimellä Charlie, hankin kytkykaupalla alkuvuodesta 2006. Tämä Nokian ensimmäinen 3G puhelin toimii erinomaisesti vielä tätä kirjoittaessani maaliskuussa 2012. Edes akkkua ei ole tämän 6 vuoden aikana tarvinnut vaihtaa. Puhelin on ollut melko kovassa käytössä, sillä olen tiputtanut puhelimen lattialle noin 30 kertaa. Lisäksi muutaman kerran myös kovalle jäälle ja jopa asfaltille. Puhelin on suunniteltu siten että muoviset kuoret suojaavat puhelinta todella hyvin. Lasi tai muovi on suojakuoren sisällä, joten vaikka puhelin tippuisi lasi alaspäin lattialle niin lasi ei pääse rikkoutumaan. Uusissa puhelimissahan muovi tai lasi saattaa olla muodikkaasti suunniteltu siten että se ulottuu puhelimen ulkopuolelle. Jokainen arvaa mitä tapahtuu kun tämmöisen puhelimen tiputtaa kerrankin maahan…
Nokia 6630
Nokia 1611 Nokia 3210