Vieraskynä:Wanhan ajan säästövinkkejä: Opiskelijaelämää

Opiskelijaelämää  1965

Paljon parjatun suuren ikäluokan (suurin syy parjaukseen on kai se, että heitä on niin PALJON)  opiskelu oli säästäväisyyden läpitunkemaa. Opintotuki sai alkunsa v. 1972 vaikkakin valtion takaamia opintolainoja oli jo aikaisemmin, mutta nekin olivat aluksi harkinnanvaraisia.  Ennen siis elettiin opiskeluaika kesän tienesteillä,  ja riittiväthän ne aika pitkälle visusti eläen…

Kotoa otettiin mukaan maitohinkki ja rieskaleipää sekä perunoita, jotka riittivätkin puoli viikkoa ruuaksi. Olihan se tietysti vähän yksitoikkoista, mutta pari vuotta menee ihan aidan vitsaksena, niinhän sitä sanotaan.

Toisinaan käytiin syömässä Osuuskaupan ravintolassa, missä opiskelija sai halvalla ”puoli päivällistä”.

Päivällisessä oli vain se vika, että kun ravintola sijaitsi jonkinmoisen matkan päässä asunnosta, niin paluumatkalla oli jo usein uudelleen nälkä. Ehkä se ateria ei siis ollut kovin proteiinipitoinen ja täyttävä. Tosin paino-ongelmienkaan kanssa ei sitten tarvinnut huokailla, se hyvä puoli siinä oli.

Alkupalana oli kaksi isoa mautonta kuorittuna keitettyä perunaa ja pari sillinpalaa. Pääruokana taas pari perunaa ja muutama lihapulla ruskean kastikkeen kanssa ehkä suolakurkku- ja punajuuriviipaleella elävöitettynä.  Jälkiruuaksi oli laimeaa marjakeittoa.  Mutta hinta oli todella edullinen opiskelijan kukkarolle, eikä siihen aikaan nirsoiltu ruuan suhteen, kaikkeen oltiin totuttu.  Lasten kasvatuksessa kun oli  silloin tyylinä tasan kaksi vaihtoehtoa: totella tai totella…

Jääkaappia ei ollut, ikkunan väli toimi alkeellisena jääkaappina, kun siellä oli hiukan kylmempää kuin huoneessa.

Meikäläisen koulutasolla opiskelijaelämä oli  oikeastaan vain  läksyjen lukemista, siis suhteellisen halpaa huvia. Ei tarvinnut lävistellä itseään, kaikkien tukka oli luonnonvärinen.  Oltiin tyytyväisiä, kun vain oli vaatteita, merkkejä ei niissä tarvinnut olla. Nukkumaan mennessä rotat järsivät seinää (ihan oikeasti) vanhan kaksikerroksisen huvilan vinttihuoneen seinän takana.  Jännittävää ja hieman pelottavaa opiskelijaelämää siis!

Pientä ajanvietettä  antoi myös puilla toimivan kaminan lämmitys. Muita lämmityslaitteita huoneessa ei ollutkaan, ja aamuisin talvisaikaan sisälämpötila saattoi olla lähempänä nollaa kuin kahtakymmentä. Lämmitystyö kuului tietysti vuokralaiselle.  Kaminan päällä oli sentään levy, jolla saattoi keittää kuoriperunoita tai teetä silloin kun lämmitettiin.  Pesumahdollisuutena oli  vain WC. Mutta emme kuitenkaan osanneet valittaa olojamme ja vaatia oikeuksiamme. Itsehän olimme ängenneet tuolle opintielle kauppakouluun, jonka selvitettyämme maailma olisi avoinna edessämme kaikkine mahdollisuuksineen. Opiskelu antaisi meille enemmän vaihtoehtoja, muitakin kuin Ruotsiin lähtemisen. Matematiikan tunnilla veivattiin laskuja tyyliin ”numerot koneeseen-pyöritys kammesta” aavistamatta ollenkaan, että tulee olemaan tietokoneita, joiden kanssa myöhemmin työskennellään…tuolla veivi-kampi-pyöritys-laskukoneopilla .

Kovin paljon aikaa koulussa käytettiin puntien, shillinkien, paunojen ja naulojen ym.  kaikenlaisiin laskutoimituksiin murtoluvuilla ja ilman.  Luultavasti kauppakoulun kauppamatematiikan opettaja oli joko sadisti tai sitten  hän oletti Suomen käyvän tulevaisuudessa ainoastaan kahdenvälistä kauppaa Englannin kanssa, kun hän niin rakasti englantilaista mittajärjestelmää.

Tuo aika on menneisyyttä nyt,  ja tuntuu  joskus haikealta muistella kaikkea. Olimme kuitenkin suhteellisen tyytyväisiä, elämä tuntui hiljaiselta ja rauhalliselta. Olivat ne aikoja ne.

Lähetä kommenttisi tai oma säästövinkkisi