Saasto.fi Säästövinkkejä

 

 

Menin syksyllä mukaan Karjasllan seurakunnan nuorten aikuisten lähetysryhmään, jonka tarkoituksena oli kesällä 2013 matkustaa Mosambikiin perehtymään Kirkon ulkomaanavun kehitysyhteistyökohteisiin.

 

Tässä ainakin jonkinlainen matkapäiväkirja matkalta.

11.6

Herätys kello 4:10 aamulla ja puuroa nassuun. Sitten Oulun lentoasemalle ja sieltä kuuden koneella Helsinkiin, jonne Finnairin lento saapuikin ihan ajoissa.  Menin näin aikaisin Helsin14.6 Herättiin aamusafarille kello 5:30 ja lähdettin ajamaan heti kun leirin portit avattiin kello 6:00. Aamusafarilla nähtiin impala-antilooppeja ja savannikoiria. Sitten leirin ravintolaan aamiaselle, jossa aamupalavalikoima oli varsin suppea. Aamupalan jälkeen taas pakattin ja lähdettiin uudestaan safarille. Tällä kertaa näimme todella läheltä muutaman metrin päästä sarvikuono, kirahvilauman, norsun, gudu-antilooppeja sekä yhden gnu-antiloopin. Hieman kauempaa näimme sitten myös seeproja ja monia lintuja. kiin, koska se yli selvsti västi halvin vaihtoehto. Sitten matkalaukun nouto hihnalta ja sen roudaus terminaali 1:een. Lufthansan lähtöselvitys hoitui nopsasti Finavian lähtöselvitysautomaatilla. Minulla oli tyyny mukana, joten pienet torkutkin ehdin nukkua terminaalissa.

Kävin sitten ulkona haukkaamassa väh’än happea ja kävelin 900 m lounasravintola Roottoriin (Tietotie 13). Älyttömän vilkas paikka. Ruokana oli tänään mm. savuporokeittoa, joten sellaistahan se piti sitten syödä. Maksoi 7,50 sisältäen salaatin, leivät, juomat,  jälkiruoan ja teen/kahvin. Hyvää oli. Sitten kerkesin Finavian World Trade Centerin näkötorniin katselemaan lentokoneita.

Ennen matkaa Koonono-matkojen perustaja saatteli meidät matkaan, tarjosi lentoaseman kahvilassa kahvit ja leivät kertoi samalla yleisesti alkavasta matkastamme.

Tässä Olle Eriksonin ottama ryhmäkuva. Kuvasta puuttuu vielä Ollen poika Stefan, joka meni jo etukäteen Etelä-Afrikkaan tekemään matkajärjestelyjä. Hän toivottavasti noutaa meidät aamulla Johannesburgin lentoasemalta.

 

Seuraava legi taitetaan Lufthansan kyydissä Muncheniin, josta vaihdamme South-African airlinesin kyytiin

Ensimmäinen eläin johon törmäsimme Munchenin lentoasemalla oli kameli. Lentoasemalla oli kansainvälisen tupakkamerkin sponsoroima tupakointitila. Ihme että Saksassakin saa näin vapaasti piilomainostaa tupakkaa.

 

Munchenissä vaihdoimme lentoyhtiötä ja jatkoimme Afrikkaan South-African airlinesin Airbus A340-300 koneella. Kone olikin hienoin, millä olen ikinä lentänyt. Ruoan sai valita kahdesta vaihtoehdosta ja myös aamiaiseksi oli kaksi eri vaihtoehtoa. Muutenkin kone oli todella upea, sillä jokaisella matkustajalla oli edessään kuvaruutu, jolla saattoi katsella elokuvia, kuunnella musiikkia tai pelata erilaisia pelejä…mm. casino-pelejä.

 

Koneessa oli todella hyvät tarjoilut. mm. paikallista ”norsujuomaa”, eli Amarula-kermalikööriä sai ilmaiseksi. Sehän on melkein parasta kehitysyhteistyötä kun käyttää paikallisia tuotteita :).

12.6

Yöllä oli vähän turbulenssia päiväntasaajan kohdilla. Kapteeni yritti varmaan tämän takia lentää  normaalia korkeammalla, sillä lensimme yli 40 000 jalassa. Tulimme Johannesburgin lentokentälle ihan aikataulussa ja kaikki maahantulomuodollisuudet sujuivat jouhevasti. Stefan ja Kimmo vuokrasivat Hyundai-pikkubussit ja ajoivat meidät hotellille.  Näkyy useimpien rakennusten ympärillä, myös tämän hotellin, olevan piikkilankaa sekä sähköaitaa, joten ei passaa pimeän jälkeen enää poistua  hotellialueelta. Tänään jatkamme vielä apartheid-museoon ja kiertoajelulle.

Johannesburg sijaitsee todella korkealla merenpinnan yläpuolella. Koska lämpötila laskee 0,65 astetta jokaista sataa metriä kohden ylöspäin mennessä niin 1750 metrin korkeudella on yli 11 astetta viileämpää kuin merenpinnan tasolla olisi. Siksi uima-altaassakin on melko kylmää vettä. Huomenna ajamme alemmaksi, jolloin lämpötilakin nousee. Opas kertoi myös että tämän takia autoista ei saa Johannesburgissa samoja tehoja irti kuin alempana.

 

Johannesburgin keskusta oli todella vilkas ja liikenne ihan kaoottista. Muutenkin yleiskuva oli vähän sutturan oloinen. Alla olevassa kuvassa on muuten varsin täyteen ahdettu kauppa.

 

13.6.

Lähdettiin aamulla ajamaan Krugerin kansallispuistoon. Matkaa tuli noin 400 km. Jo matkalla nähtiin sarvikuonoja  ja vesipuhveleita todella läheltä. Ennen matkaa piti aloittaa Malarone-lääkitys. Ehkä tunsin jotain erikoista oloa muutaman tunnin päästä lääkkeen ottamisesta, mutta muuten ei tullut mitään oireita.

 

Matkalla nähtiin kaikenlaista paikallista elämää. Katujen varrella oli kovasti innokkaita kauppiaita kauppaamassa tavaroitaan liikennevaloissa. En ainakaan itse ehtisi valita omia aurinkolasejani liikennevalojen punaisen valon aikana. Yksi söpöimmistä yrityksistä, joita matkalla nähtiin oli pieni autokoulu. Vastaavia pikku kampaamoita ja muita liikkeita nähtiin matkan aikana todella paljon.

Illalla tultiin Krugerin kansallispuistoon Pretoriuskopfin leirialueelle. Majoituimme lodgeissa,  joissa ei ollut omaa suihkua, mutta muuten ihan hienoja. Todella monet muut turistit grillasivatg pihalla pimeässä omia ruokiaan. Me illastimme alueen ravintolassa. Alueella oli myös todella hieno uima-allasalue, jossa tuli uitua puolisen tuntia. Hieman kylmää vettä oli.

Tässä alla olevassa kuvassa lodgemme Pretoriuskopfissa.

14.6
Herättiin aamusafarille kello 5:30 ja lähdettin ajamaan heti kun leirin portit avattiin kello 6:00. Aamusafarilla nähtiin impala-antilooppeja ja savannikoiria. Sitten leirin ravintolaan aamiaselle, jossa aamupalavalikoima oli varsin suppea.

Aamupalan jälkeen taas pakattin ja lähdettiin uudestaan safarille. Tällä kertaa näimme todella läheltä muutaman metrin päästä sarvikuono, kirahvilauman, norsun, gudu-antilooppeja sekä  yhden gnu-antiloopin. Hieman kauempaa näimme sitten myös seeproja ja monia lintuja.

Norsu näytti melko isolta kun se tallusteli autojemme välistä.

 

Yöksi tulimme taas uuteen leiriin Satara-parkiin

 

15.6

Osa aamuvirkuista lähti aamusafarille taas ennen kuutta. Suuri osa itseni mukaan lukien jäivät leiriin nukkumaan. Se hieman harmitti, sillä aamusafarille lähteneet olivat nähneet ihan vierestä leijonia, jotka olivat kävelleet heidän auton vierestä.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kohti seuraavaa leiriä Mopani-parkia. Näimme matkalla mm. seeproja tosi läheltä…melko läheltä myös virtahepoja, puhveleita ja krokotiilejä ja tietenkin antilooppeja. Puolita päivin puolet porukasta kävi uimassa ja virkistäytymässä vielä Letaba-leirissä matkan varrella. Uimavaatteiden vaihtokopissa oli kaksi isompaa vaaratonta hämähäkkiä ja pikkuinen lisko.  Hämähäkithän ovat erittäin hyödyllisiä, sillä ne syövät mm. malariaa levittäviä hyttysiä.

Huomenna suuntaamme pohjoiseen kohti Kauriin kääntöpiiriä.

16.6. Kävimme aamusafarilla Kauriin kääntöpiirillä. Sielli oli paikka, jossa sai poistua autosta. Myöskin tiessä oli viiva, jossa sai valokuvauttaa itsensä. Kauriin kääntöpiirihän on paikka, jonne aurinko paistaa kohtisuoraan ylhäältä talvipäivän seisauksen aikaan. Ajoimmekin päivän aikana useamman kerran kääntöpiirin ylitse. Illalla niillä, jotka eivät eilen  mahtuneet yösafarille oli mahdollisuus mennä sinne. Yösafari maksoi erikseen 17o randia. Kyyti oli kylmää suuressa avo-autossa.

Olimme syömässä Olifants-leirin ravintolassa kauniilla näköalapaikalla niin yhtäkkiä tunsin kovaa kipua. Ilmeisesti ampiainen oli kiintynyt oranssiin paitaani ja pisti minua kaulaan. Sain ampiaisen pistoon paikallista linimenttiä, joka auttoi nopeasti. Kuvassa pieni patti kaulassa.

17.6. Lähdimme aamulla kohti uutta maata Mosambikia. Matka taittui verkkaisesti eläimiä katsellen. Mosambik vaikuttu hyvin Afrikkalaiselta liikenneruuhkineen. Rajamuodollisuudet sujuivat nopeasti, mutta rajalla pyöri kaikenlaista kauppiasta ihan riesaksi asti.  Illalla illastimme ravintola Miramarissa Intian Valtameren rannalla.. Suurin osa porukasta söi äyriäisruokia.

 

19.6

Menimme aamulla Maputon kävelykierokselle. Kimmo palkkasi hostellista paikallisen oppaan mukaan.  Fatima’s place hotellista sai myös hyvän kartan, johon oli merkitty no go-alueet, joilla ei kannata liikkua.  Muualla kaupungissa on kuitenkin ihan turvallista liikkua valoisaan aikaan.

Kävimme kahvilassa syömässä todella isot leivokset euron hintaan 40 meticalia. Tämän jälkeen kävelimme kaupungin läpi nähden  Maputon pääkirkon sekä siirtomaatyylisen rautatieaseman.

 

Tulimme kaupungilta pois vanhalla Hiace-taksilla, jossa oli tiivis tunnelma, koska sinne oli ahtautunut 21 henkeä. Matkalla nähtiin myös paikallinen  pick-up mustamaija-poliisiauto. Voisi olla Suomessa kylmää kyytiä kuskata juopoja putkaan tämmöisellä ainakin tammikuussa.

20.6. Tänään kävimme pääkohteessamme Xikhelenissä tutustumassa Kirkon ulkomaanavun kohteisiin. Tapasimme AIDSista sairastavia ihmisiä ja tutustuimme heitä auttaviin vapaaehtoisiin. Nänä vapaaehtoiset auttavat heitä arjen askareissa ja huolehtivat että he ottavat lääkkensä, jotka ovat ilmaisia. Lisäksi tapasimme orvosta lastenlapsestaan huolehtivan vanhemman pariskunnan ja kävimme paikallisessa kirkossa. Kirkossa oli varsin hieno ja karismaattinen tunnelma. Kimmo pastori piti hienon puheen.

Ehkä vaikuttavinta oli nähdä miten lapset leikkivät onnelisina autoleikkejä vanhalla varvastossulla ja kuluneeella harjalla. Kukaan ei nurissut että mulla on vaan playsation 3,1 kun kaverilla viikkoa uudempi playstation 3,2.

Paluumatkalla kävimme käsityötorilla, josta tuli ostettua pakollinen jääkaappimagneetti ja naisten rannekoru tuliaisiksi. Aikaisemmin tuli Krugerin kansallispuistosta ostettua mm. krokotiilin ja seepran pateeta, joten sitten kotona pääsee mussuttamaan krokotiilin lihaa..nami nam..

Lisäksi Suomen suurlähettiläs oli kutsunut meidät Suomen suurlähetystöön. Suurlähettiläs Matti Kääriäinen oli todella ammattitaitoisen tuntuinen herra. Hän kertoi  paljon yksityiskohtaista tietoa Mosambikista ja yleensäkin kehitysyhteistyöstä. Mosambikissahan on melko köyhää, joten suurimmalla osalla kansasta ei ole edes varaa maksaa veroja. Rikkaimmat taas osaavat kierrättää verot kaikenlaisten säätiöiden kautta, joten verojen maksu jää vain keskiluokalle ja siinäkin vain rehellisimpien kontolle.

Suurlähettiläs kertoi myös Mosambikista löytyneistä luonnonvaroista, joita monikansalliset yhtiöt aikovat kohda hyödyntää. mm. kaasua on löydetty suuria esiintymiä. Pitänee varmaan ostaa kyseisten yhtiöiden osakkeita :)

Ilmeisesti maan poliittinen vakaus on hieman heikkenemässä, mutta koska edellisestä sisällissodasta on vasta vähän aikaa niin suurlähettiläs oli sitä mieltä, että tuskin kukaan haluaa taas alkaa sotimaan.

Juhannusaatto 21.6.
Kierroksemme Xikhelenin slummialueella jatkui. Aluksi tutustuimme hyvinkin virallisen oloiseen kanakomiteaan, jossa komitean jäsenet esittelivät projektia, jossa paikallisia ihmisiä autetaan kanojenkasvatuksen alkuun. Kuulimme myös, että kanojen asvattaminen ei ole kauhean tuottoisaa, sillä kanojen ruoka, lääkkeet ja kanalan lämmitys maksavat paljon, koska sähkö on kallista. Lisäksi kanat eivät kuulemma edes kasva talviaikana. Itsellä ja kuulemma myös muillakin jäi projektista vähän omituinen kuva. Tietenkään mahdollisuuksia ja varoja kovin monimutkaiseen yritystoimintaan ei ole, mutta jotenkin tuossa projektissa jäi vähän ihmetyttämään, että onko kanojen kasvattaminen oikeasti noin vaikeaa, että siihen oikein komitea tarvitaan.
Toisessa projektissa tutustuttiin AIDSia sairastavien ompelimoon. Täällä AIDSia sairastavat ompelivat ompelukoneella kankaista vaatteita ja myivät niitä pienimuotoisesti. Ihmiset kertoivat omia vaikuttavia tarinoitaan.
Ihmisten koteihin mennessä tapasimme taas myös paikallisia lapsia. Tällä kertaa mieleen jäi erään 12-vuotiaan rautalangasta ja vanhoista alumiinisista juomatölkeistä tekemä leikkiauto, joka oli todella hieno. Silmiin osui myös eräs paljon nuorempi lapsi, joka oli jostain saanut pelikortit, joiden kuvissa oli vähäpukeisia länsimaisia naisia. Näillä tyttökorteilla lapset sitten leikkivät. Muut olivat nähneet myös muovikasseista tehdyn jalkapallon.
Lopuksi tapasimme vielä paljon projektin vapaaehtoisia aktivistejä. Nämä kertoivat työstään. Aktivistit käyttävät projekteihin paljon aikaansa. 5 tuntia neljänä päivänä viikossa, eli 20 tuntia. He kertoivat myös olevansa kuten palomiehet, eli he ovat valmiina auttamaan myös öisin, jos joku tarvitsee esim. apua sairaalaan. Todella hienoa työtä. Suomessa olisi varmasti erittäin vaikeaa värvätä ihmisiä kuluttamaan noin paljon omaa aikaansa toisten auttamiseen.
Illalla istuimme sitten Fatima’s placen aulassa ja juhlimme hieman juhannusaattoa.

22.6. lauantai

Heräsimme kello 6 lähteäksemme laivamatkalle Inhacan saarelle. Laivaa saimme afrikkalaiseen tapaan odotella todella pitkään, sillä sen lähtö taisi olla noin 1,5 tuntia myöhässä. 2,5 tunnin merimatkalla osa porukasta tuli hieman huonovointiseksi. Laiva ei voinut ajaa ihan perille ast, vaan pienemmät veneet hakivat matkustajat perille. Söimme brunssia Inhacan saaren yhdessä ravintolassa ja jatkoimme kuulemma saaren hienoimmalle ja autioimmalle rannalla jeeppien hurjassa kyydissä. Ranta olikin upea ja eikä muita ihmisiä ollut siellä. Minulla oli mukana uimalasit ja niillä oli hieno katsella koralleja ja suuria kalaparvia.
Jeeppimiehet odottivat meidä parisen tuntia, minkä vietimme rannalla. Tämän jälkeen he kuljettivat meidät takaisin melkoista kyytiä. Sai koko ajan kyykistyä varomaan puiden oksia.
Julkinen lautta lähti takaisin jo hyvissä ajoin, joten oppaamme oli varannut meille yksityisen purjevenekyydin. Lähdimme purjeveneellä noin kello 16.30, joten näimme veneeltä hienon auringonlaskun kun aurinko laski Intian valtamereen. Matkalla näimme myös Delfiinin, joka hyppäsi ja teki voltin purjeveneen vieressä.Matka kesti yli 3 tuntia joten loppumatkan ajoimme täysikuun valossa muuten ihan pimeässä. Satamasta ajoimme sitten taksilla hotellille.

22.6. lauantai

Heräsimme kello 6 lähteäksemme laivamatkalle Inhacan saarelle. Laivaa saimme afrikkalaiseen tapaan odotella todella pitkään, sillä sen lähtö taisi olla noin 1,5 tuntia myöhässä. 2,5 tunnin merimatkalla osa porukasta tuli hieman huonovointiseksi. Laiva ei voinut ajaa ihan perille ast, vaan pienemmät veneet hakivat matkustajat perille. Söimme brunssia Inhacan saaren yhdessä ravintolassa ja jatkoimme kuulemma saaren hienoimmalle ja autioimmalle rannalla jeeppien hurjassa kyydissä. Ranta olikin upea ja eikä muita ihmisiä ollut siellä. Minulla oli mukana uimalasit ja niillä oli hieno katsella koralleja ja suuria kalaparvia.
Jeeppimiehet odottivat meidä parisen tuntia, minkä vietimme rannalla. Tämän jälkeen he kuljettivat meidät takaisin melkoista kyytiä. Sai koko ajan kyykistyä varomaan puiden oksia.
Julkinen lautta lähti takaisin jo hyvissä ajoin, joten oppaamme oli varannut meille yksityisen purjevenekyydin. Lähdimme purjeveneellä noin kello 16.30, joten näimme veneeltä hienon auringonlaskun kun aurinko laski Intian valtamereen. Matka kesti yli 3 tuntia joten loppumatkan ajoimme täysikuun valossa muuten ihan pimeässä. Satamasta ajoimme sitten taksilla hotellille.

23.6 sunnuntai
Heräsimme taas aamulla melko varhain, että ehdimme aamuksi Mosambikin anglikaanisen kirkon messuun. Messun kaava oli melko samanlainen kuin Suomen luterilaisessa kirkossa. Seurakunnan väki oli suurelta osin ei-mosambikilaisia ja kaikki puhuivat todella hyvää englantia. Osa meistä kävi ehtoollisellakin. Messun jälkeen meidät kutsuttiin kirkkokahveille, mutta koska meillä oli kiire ehtiä valoisaan aikaan Bileneen, niin emme jääneet kirkkokahveille, mutta seurakuntaväki antoi meille mukaan erilaisia kakkuja take-awaynä.
Sitten käänsimme auton kohti Bileneä. Matkaan meni parisen tuntia. Koononon suorinta reittiä näyttäneen GPS:n avulla vältimme pahimmat ruuhkat, mutta tie oli aluksi varsin kuoppaisaa. Loppumatka taittui lopuksi valtatien kautta.
Löysimme majapaikkamme villa-espanolan hyvissä ajoin valoisaan aikaan. Majapaikka oli todella hieno, sillä se sijaitsee todella pitkän laguunin rannalla. jota reunustaa valkohiekkainen hiekkaranta. Illalla kävelimme rantaa pitkin paikalliseen ravintolaan. Söin itse taskurapucurryn.
24.6.
Heräsimme taas hyvissä ajoin ja lähdimme ajamaan kohti Chokwen kaupungin lähellä sijaitsevaa LWF,eli luterilaisen maailmanliiton Mosambikin konttoria. Olimme hieman myöhässä perillä, sillä tie oli varsin kuoppainen. Sitten jakauduimme kahteen ryhmään ja menimme perehtymyään LWF:n avustuskohteisiin. Olin ryhmässä, joka suuntasi Duvanen kylään. Kylä sijaitsee melko lähellä (alle 30 km) LWF:n konttoria, mutta koska tie oli todella kuoppainen niin matkaan meni tunnin verran aikaa. Perillä meitä odotti kyläläisten upea vastaanottokomitea, joka otti meidät laulaen ja tanssien vastaan.
Tämän jälkeen pääsimme kiertämään viljelyksillä ja näimme bataattipeltoja. Tämän jälkeen saimme kuulla kuinka projektin aikana kyläläiset ovat oppineet viljelemään paremmin ja tehokkaammin ja käyttämään mm. lannoitteita. Kuulimme myös kylän pienlaina- ja väkivällan ehkäisyohjelmista. Monilla mosambikilaisilla miehillä on alkoholiongelmia, koska he panevat kotona itse perinteistä marula-hedelmästä valmistettua olutta ja saattavat sitten humalassa olla väkivaltaisia. Kuulimme myös tulvien aihettamista ongelmista, sillä monena vuonna tulviva joki katkaise ainoan kylään menevän tien ja kylä jää eristyksiin. Kuulimme myös että kyläyhteisö pyysi LWF:n edustajalta rahaa vesipumppuun, mutta edustaja kertoi, että kyläläisten täytyy osallistua myös itse pumpun rahoittamiseen. Katastrofiapu on asia erikseen, mutta muuten kehitysapu ei voi olla vain pelkkää rahan saamista. Kehitysavulta odotetaan myös vastavuoroisuutta, siten että myös kyläyhteisö on täysillä hankkeessa mukana ja osallistuu myös itse sen toteuttamiseen ja rahoittamiseen. Lopuksi kyläläiset olivat valmistaneet meille aterian, joka sisälsi riisiä, maissipuuroa, kanaa, vuohen lihaa ja jotain vihreää kasvista. Vähän pelotti syödä, mutta söin kuitenkin eikä vatsa sanonut mitään vastalauseita.
Kyläkierroksen päätyttyä kävimme vielä luterilaisen maailmanliiton konttorissa ja sieltä jatkoimme Macian kaupungin shoprite-ruokakauppaan, jossa olikin vilinää. Kaupan edustalla oli vilkkaita kauppiaita.

25.6

Tänään meillä oli lusmu-päivä, eli ei ollut mitään ohjelmaa. Aamupalan jälkeen kaikki menivät rannalle uimaan ja ottamaan aurinko. Meillä oli myös kanootti käytössä, jolla puolet porukasta kävi melomassa laguunissa. Laguuni on tosi  matala, sillä siinä on vain noin 50 cm todella kirkasta vettä. Ryhmämme teki myös yhden kauppiaan onnelliseksi, sillä monet ostivat häneltä mm. rumpuja ja koruja.

Tänä iltana emme mene ravintolaan syömään vaan grillaamme täällä ja valmistamme ruoan itse.

26.6. Vietimme aamupäivän Bilenessä taas rannalla aurinkoa ottaen uiden. Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan taas kohti Maputoa ja Fatima’s placea. Jo edellisenä iltana osa porukastamme alkoi oksennella ja voida pahoin. Tänä aamuna sitten myös useammat sairastuivat ja olivat todella huonovointisia. Tilannetta hetken analysoituamme tulimme siihen tulokseen, että se osa porukasta sairastui, jotka olivat olleet toisessa autossa toissapäivän kyläkierroksella ja syöneet siellä jotain vatsalle sopimatonta. Itse olin siinä autossa, jonka väki pysyi terveenä.
Illalla luterilaisen maailmanliiton edustaja oli kutsunut meidät kotiinsa syömään.  Hän on tansanialainen, mutta hän asuu Maputossa ja koordinoi täältä käsin Mosambikin avustusprojekteja. Hän tarjosikin meille hyvät ruoat. Ruokajuomaksikin oli paikallista MacMahon-olutta. Ruoan oli tosin tehnyt hänen palvelijansa, mutta se oli erittäin hyvää. Heti saavuttuamme lauloimme Georgelle yhden swahilin-kielisen laulun ja Siunaa koko maailmaa-virren suomeksi. Bilenessä näimme paljon gekko-liskoja ja Georgen rappukäytävässä yhden pienen liskon.

 

 

27.6. Lähdimme ajamaan kohti uutta maata Swazimaata ja majapaikkaamme Timbali-lodgea. Swazimaahan on Afrikan ainoa absoluuttinen monarkia ja kuninkaalla on suuri määrä vaimoja. Huomenna kuulemme varmaan kuninkaastakin enemmän. Ennen lähtöä osa porukasta kävi vielä Maputon käsityötorilla ja tavallisella torilla. Pari matkalaista kävi laitattamassa hienot geelikynnet kuulemma halvalla. 25 euroa yhteensä kahdelta hengeltä. Suomessa kuulemma hinta on 75€ yhdeltä hengeltä. Tosi monilla mosambikilaisillakin näkyi olevan vastaavia kynsiä.

 

28.6

Tänään kiersimme Swazimaan Ezulwini-laakson nähtävyyksiä. Ensimmäisenä vierailukohteenamme oli suomalaisen Tuire Linnovi-Thatcherin omistama Guava-taidegalleria, jossa myytiinkin hienoja koruja. Osa porukasta ostikin mm. kirahvin ja norsun häntäjouhista tehtyjä rannekoruja. Muutkin korut olivat todella hienoja. Ostoskierroksen jälkeen Linnovi-Thatcher kertoi elämästä Swazimaassa. Hän toimii myös Swazimaan Suomen kunniakonsulina. Gallerian yhteydessä oli  myös nykytaiteen galleria. Ostin itse galleriasta huppasin 99 randilla, eli noin 8 eurolla.

Guava-galleriasta suuntasimme vesiputouksille.

Seuraavaksi vierailimme ostamassa erilaisia käsitöitä ja tämän jälkeen vierailimme kynttiätehtaassa, jossa myytiinkin tosi upeita kynttilöitä.

Ostoskierroksen jälkeen halukkailla oli mahdollisuus mennä saunomaan ja uimaan lähellä majapaikkaamme sijaitseviin Cuddle Puddle hot springseihin, eli kuumiin lähteisiin. Vesi olikin lämmintä ja höyrysi ulkoilman viiletessä. Monet kävivät myös erilaisissa hieronnoissa, joita sai ostaa lisämaksusta. Pelkkä uinti maksoi 30 randia ja uinti ja sauna yhteensä 90 randia. Saunassa oli ollut voimakkaat yrtti-tuoksut eikä vettä saanut itse heittää kiukaalle.

29.6. Lähdimme aamulla taas tien päälle. Kävimme kuninkaan palatsin portilla kääntymässä, koska lähemmäksi ei päässyt. Tämän jälkeen kävimme lasitehtaalla. Kukaan ei juuri lasitavaroita ostanut pitkän lentomatkan takia. Ajoimme Swazimaan ja Etelä-Afrikan rajalle, jossa yritimme saada ostamistamme tavaroista arvonlisäverojen palautusta, mutta kukaan ei tuntunut oikein tietävän asiasta yhtään mitään, joten alvit jäi kuninkaan perheen käytettäväksi. Illalla shoppailimme ostoskeskuksessa ja myöhemmin illallistimme Johennesburgin upeasssa, joskin hieman muovisessa italilialaistyylisessä Emperors palace ostoskeskuksessa.

 

30.6. Aamupalan jälkeen vierailimme Sowetossa Nelson Mandelan talolla osoitteessa Vilakazi street 8115. Alueella oli paljon TV-dokumenttien tekijöitä, sillä Nelson Mandela on edelleen tätä kirjoitettaessa sairaalassa varsin kriittisessä tilassa. Samalla tuli kerrattua Mandelan elämänkerta. Vilakazi street on ainoa tie, jolla on asunut kaksi Nobelin-palkinnon voittajaa, sillä myös piispa Desmond Tutu asui saman kadun varrella. Näimme myös hänen talonsa.

Tämän jälkeen kiertelimme hieman Jo’burgia ja näimme mm. jalkapallon MM-kisojen stadionin. Sitten olikin aika hyvästellä osa porukastamme, sillä Sonja ja Ulla jäivät vielä viikoksi Johannesburgiin tuttaviensa luokse.  Tapasimme lyhyesti myös tämän tuttavaperheen.

Seuraavaksi ajoimme hieman kauemmaksi ihmiskunnan kehtoon. Kyseisessä paikassa on löydytty vanhimmat ihmisfossiilit. Samalla tuli kerrattua ihmisen sukupuu. Vierailimme myös Sterkfonteinin luolassa, josta fossiileja oli löytynyt ja jossa edelleen tehdään arkeologisia ja paleontologisia kaivauksia. Tunnetuin fossiili lienee Australopithecus Africanusta edustanut Mrs Ples, joka on ajoitettu noin 215 miljoonaa vuotta vanhaksi. Dinosauruksethan kuolivat sukupuuttoon vain 65 miljoonaa vuotta sitten. Näimme luolassa paljon stalaktiitteja ja stalagtiittejä, eli suomeksi tippukiviä. Löysimme taas illallispaikaksi eilisen kaltaisen italialaistyylisen ostoskeskuksen, jossa söimme buffet-illallisen. Ravintolassa sai valita yli 80 eri ruokalajista, joten mm sushiakin tuli kokeiltua. Kaikki aseet oli kuitenkin jätettävä ostoskeskuksen eteen aseiden kassakaappiin säilytykseen.

 

1.7

Viimeisenä päivänä kävimme vielä East Gate Mallin ostarilla shoppailemassa. Suuri osa porukasta löysikin ostarista varsinkin vaatteita. Matkalla bongasimme hauskoja mainoksia ja kylttejä Johannesburgin pääteiden varrelta.

Tämän jälkeen haimme hotelille lepäilemään jääneet muutaman ihmiset ja lähdimme lentoasemaa kohti. Pitkän lennon aikana en saanut kauheasti nukuttua, koska istuin käytävän vieressä, mutta muuten matka meni hyvin.

Aamulla Frankfurtin (am Main) kentällä oli 3 tuntia aikaa kuljeskella väsyneenä. Frankfurtissa oli passintarkastus peräti kahdesti. Heti koneesta noustessamme joukko bunderpolizeita tarkasti passimme ja melko heti perään passin sai näyttää uudestaan virallisessa passintarkastuspisteessä. Jouduimme myös kulkemaan uudestaan turvatarkastuksen lävitse tullessamme Shengen-alueen ulkopuolelta. Saavuimme Helsinkiin ihan aikataulussa ja halasimme toisillemme hyvästi. Kaikki tulivat terveenä perille ja matkalaukut ehjinä, joten siinäkin mielessä reissu oli onnistunut. Osa porukasta jäi Helsinkiin, osa suuntasi junalla Oulua kohti ja osa lensi Ouluun joko Norwegianin tai Finnairin siivin.